Yksiputkitornilla on yksinkertainen ja järkevä rakenne

Useimmat yksiputkiset tietoliikennetornit ovat sylinterimäisiä (kartiomaisia) rakenteita; perustukset tehdään pääosin neliömäisistä tai pyöreistä levyistä. Yksiputkisten viestintätornien halkaisija on hyvin pieni, joten perustan koko ei ole suuri. Tuulen taivutusmomentin vaikutuksesta perustuslattian reuna voidaan vetää pois perustuksesta. Korkeiden rakennusten suunnitteluspesifikaatioiden mukaan normaalin käyttörajatilan kuormitusvaikutusten standardiyhdistelmässä perustuksen pohjapintaa ei saa erottaa perustusmaasta. Tästä syystä on välttämätöntä laajentaa laattaperustaa peruslattian taivutuskestävyyden parantamiseksi. Kun perustus ei ole hyvä, käytetään laattaperustaa ja paaluja. Yksiputkinen tietoliikennetorni viittaa langattoman viestinnän itsenäiseen kohoavaan rakenteeseen, joka koostuu yhdestä teräsputkesta. Sen päärunko on enimmäkseen pyöreä tai monikulmainen poikkileikkaukseltaan hitsattu teräsputki, jota kutsutaan yksiputkitorniksi. Yksiputkitornin runkomateriaali on enimmäkseen Q345B, ja muut apumateriaalit ovat Q235B. Tornin runko on puhdasta teräsrakennetta ilman kaunistamista ja naamiointimuotoa. Yleisiä tornimuotoja ovat pistoketyyppi, ulkoinen kiipeilytukityyppi, sisäinen/ulkoinen laippatyyppi jne.